Nuori - olet riittävä ja rakas

Perjantai 5.3.2021 - Katja Luojus

Nuoruus on monenlaista kasvun ja kehittymisen aikaa. Nuorten ahdistuneisuus on lisääntynyt merkittävästi viime vuosien, erityisesti koronavuoden, aikana. Valtakunnallisen kouluterveyskyselyn mukaan erityisesti yläkoulussa ja toisella asteella opiskelevista tytöistä 20 % on ahdistuneita, uupuneita tai masentuneita. Ahdistumisen tunteet kuuluvat normaaliin elämään, mutta ne eivät saa muuttua ylivoimaisiksi esteiksi normaalille elämälle. Erikoissairaanhoidon nuorisopsykiatrian yksiköt ovat olleet ylikuormitettuja jo pidemmän aikaa.

TV:stä tuttu psykoterapeutti Maaret Kallion mukaan toivo ja epätoivo ovat ikään kuin kaksosia, sillä elämässä on aina läsnä molempia elementtejä. Ulkoiset vaatimukset haastavat nuoren omaa sisäistä puhetta mikä asettaa vaatimuksia: olenko riittävän hauska ja pidetty, kaunis ja lihaksikas, pystyvä ja riittävä? Mikä ajaa nuoria toivottomuuden tunteisiin? Mikä tässä arjessamme mättää, kun nuoret voivat yhä huonommin kaikkien nykyaikaisten mahdollisuuksien valikossa? Arjen monimuotoisuusko on liian vaativaa nuorelle? Liian aikaisin on tehtävä pitkälle vaikuttavia valintoja opintojen suhteen mitkä vaikuttavat mm. jatko-opintovalintoihin. Some-maailman alituinen läsnäolevuus edellyttää jatkuvaa valppautta ja osallistumista kaveriverkostoihin. Jos ei ole läsnä, jää helposti ulos vai syntyykö siitä ennemminkin ulkopuolisuuden tunne.

Yksi avainkysymyksistä lienee se, miten me aikuiset pystymme tukemaan ja ohjaamaan nuoriamme siihen, että heille rakentuisi mahdollisimman myönteinen minäkuva ja maailmankuva. Miten me vahvistamme heidän uskoa selviytymisestä arjen vastoinkäymisissä? Epävarmuuden keskellä auttaa aikuisen esimerkkinä toimiminen ja kyvykkyys nähdä vaihtoehtoisia mahdollisuuksia ja kykyä keskittyä siihen, mihin voi itse vaikuttaa. Haastavat ja hallitsemattomilta tuntuvat elämäntilanteet edellyttävät resilienssiä, mikä tarkoitetaan kykyä selvitä muutostilanteista sekä elää hyvää elämää erilaisista epävarmuustekijöistä huolimatta. Resilienssillä tarkoitetaan mm. muuntojoustavuutta, sinnikkyyttä ja sopeutumiskykyä. Toivoa sopisi, että kaikilla nuorilla olisi aikuinen perheessä tai lähiverkostossa, joka voisi tukea nuoren tulevaisuuden uskoa ja toivoa vaikeuksien keskellä sekä auttaa löytämään ehdottomuuksien keskeltä vaihtoehtoja.

Harva nuori säilyy harmeilta tai vaikeuksilta, joten niiden anti pitäisi pystyä kääntää oppimisen poluksi ja uusien mahdollisuuksien löytämiseksi. Meissä ihmisissä on yksi ylivertainen ominaisuus, joka auttaa meitä selviämään ja muovautumaan erilaisissa tilanteissa. Se on kyky jatkuvaan oppimiseen, vaikka jo aiemmin koettujen haasteiden ja niistä selviytymisen kautta voi löytää vahvuuksiaan ja mahdollisuuksia oppia toimimaan toisin. Usein tähän tarvitaan tienviittojen ohjausta, joita turvallinen aikuinen voi avata keskustelujen kautta. Ymmärrys rajallisuudesta ja keskeneräisyydestä on tärkeää, toivottavasti kukaan ei odota nuorelta liikaa. Ollaan aikuisina läsnä, ollaan kiinnostuneita ja kuunnellaan nuoria, sillä huomatuksi tulemista nuoret kaipaavat rinnalla kulkemisen lisäksi.

Nuoren ei ole aina mahdollista selviytyä omin voimin eikä läheisen aikuisenkaan tuella. Meidän perheessä on tästä omakohtaisia kokemuksia. Silloin me turvauduimme matalalla kynnyksellä ulkopuoliseen apuun. Toki se aiheutti aluksi pelkoa leimautumisesta, huonommuuden ja epäonnistumisen tunteista. Tuen muodot on oltava saatavilla nopeasti ja helposti, sillä mitä ripeämmin asiaan tartutaan, sitä todennäköisemmin nuori selviytyy haasteistaan avun turvin. Ongelmat ovat tehokkaimmin hoidettavissa, jos niihin puututaan mahdollisimman varhain. Jokaiselle pitäisi olla oikeus saada apua oikea-aikaisesti. Ylöjärvellä on lisätty matalan kynnyksen palveluita jo vakiintuneilla toimintatavoilla kuten Terveyskioskilla, Perhekioskilla ja juuri STM:n myöntämän projektirahoituksen turvin alkaneella Mielipontilla. Myös kuluvalle vuodelle lisättiin määrärahoja koulupsykologien palkkaamiseen, jotta tarvittavia tukitoimia ja oppimisen haasteita selvitettäisiin mahdollisimman varhain. Jonot ovat päässeet venymään epäinhimillisen pitkiksi ja tänä vuonna on päästävä niitä purkamaan tehokkaammin. Toivottavasti Eduskunnassa etenee myös terapiatakuun valmistelu.

Pääviestini nuorelle:

• olet riittävä, vaikka aina et jaksaisi
• olet kykenevä, vaikka aina et onnistuisikaan odotetulla tavalla
• olet toiveikas, vaikka epätoivon hetkiä koet
• olet rakas, vaikka aina ei siltä tuntuisikaan

Sinulle, valmistuva kollega

Sunnuntai 29.5.2016 - Katja Luojus

Sinulle, valmistuva kollega

Sinä tuleva terveydenhuollon ammattihenkilö olet valmistumassa yhteiskunnallisesti merkittävään ammattiin. Sinä olet saanut laadukkaan koulutuksen ammattikorkeakoulussa, johon on kuulunut teoriaopetuksen lisäksi ammattitaitoa edistävää ohjattua harjoittelua erilaisissa toimintaympäristöissä. Sinä olet saanut jo koulutuksen aikana harjoitella tulevaa ammattianne määräaikaisissa sijaisuuksissa ja siten valmistautua vastuulliseen toimintaan ammattihenkilönä. Sinä olet etuoikeutettuja valmistuessanne sellaiseen työllisyystilanteeseen, jossa osaamisestanne kilpaillaan. Näiden useiden näkökulmien kautta uskallan väittää, että juuri sinun osaamista, kyvykkyyttä ja halua tuoda uusia asioita erilaisiin työyhteisöihin arvostetaan ja raikkaita avauksiasi odotetaan ja toivotaan. Ole ylpeä osaamisestasi ja anna sen loistaa muiden ilona. Ole myös nöyrä oppimaan uusia asioita ja osallistumaan aktiivisesti ympärilläsi tapahtuviin muutoksiin. Sinua tarvitaan.  

Vastavalmistuneena ammattilaisena uuteen työyksikköön astuminen on aina muutos, myös Sinulle. Uusista haasteista selviytyy ja niissä onnistuu aktiivisella sopeutumisella, sosiaalisilla taidoilla sekä kollegialisuutta kunnioittaen ja vaalien. Terveydenhuollon asiantuntijat muodostavat osaajajoukon ja arvoverkoston, jossa osaamistaan ja kokemuksiaan kannattaa jakaa. Jokainen meistä tuo jotakin tullessaan ja saa siellä toimiessaan.

Vastavalmistuneelle on ensisijaisen tärkeää ammatillisten taitojen riittävän hyvä taito. Uran alkuvaiheeseen kuuluu oman osaamisen kyseenalaistaminen ja taitojensa jatkuva kriittinen arviointi, joskus jopa pelko taitojensa riittävyydestä. Se on terveen kriittisyyden merkki, suojautumiskeino, mikä puolestaan lisää potilasturvallisuutta. Ammatillisten taitojen lisäksi tarvitsemme sosiaalisia taitoja menestymisemme turvaamiseksi ammatillisessa kollegaverkostossa ja terveysalan toimintayksiköissä. Meillä tulee olla tilannetietoisuutta, jotta voimme ymmärtää hoitoprosesseja ja potilaan tilassa tapahtuvia muutoksia. Neurokirurgisena hoitajana toimiessani muistan hyvin joukon tilanteita, joissa potilaan vitaalitoiminnot vaikuttivat stabiileilta, mutta neurologinen status ennakoi potilaan kunnon romahtamista. Tilannetietoisuuden tunnistaminen auttoi selviytymään hoitotilanteessa potilaan parhaaksi. Sosiaalisiin taitoihin sisältyvät rohkeus ottaa sosiaalisia riskejä, kyky liittyä muihin ja viedä ideoitaan eteenpäin. Hoitajien välinen konsultointi on vielä lähes käyttämätön toimintatapa, jossa tarvitaan rohkeutta ja halua selvittää asioita käyttämällä kollegan osaamista hyväkseen. Olen pohtinut miksi tuo osaamispääoman käyttö hoitajakonsultaatioissa ei ole niin tavallista kuin esimerkiksi lääkäreiden keskuudessa. Miksi pelkäämme tunnustaa kollegalle, että tarvitsen hänen apuaan ja arvostan hänen osaamistaan kysyessäni häneltä neuvoa? Mielestäni on aika muuttaa käytäntöjä ja hyödyntää yhä enemmän toistemme osaamista, tietoja ja taitoja potilaiden parhaaksi. Mielestäni on aika antaa tunnustusta toisillemme tuntematta häpeää siitä, etten yksin osaa. Verkostojen hyöty ja osaamispääoma kannattaa ottaa kattavaan käyttöön ja opetella toimintatapa, jossa itse on sekä jakajana että saajana.

Haluan toivottaa Sinulle valmistuvalle kollegalleni mitä lämpimimmät onnittelut tutkintosi johdosta. Toivon Sinulle rohkeutta ammatissasi nähdä arvokkaan työsi merkityksen, rohkeutta toimia tinkimättömästi potilaan parhaaksi hänen tilansa ja toiveensa sitä niin edellyttäen. Lisäksi toivon, että säilytät uskon omiin kykyihinne haastavissa tilanteissa ja uskot kehittymisen voimaan.

 

Lämpimät onnittelut ja menestymisen iloa työssäsi!   

Vappua ihmiset vappua, työn kautta!

Sunnuntai 1.5.2016 - Katja Luojus

VAPPUA IHMISEN VAPPUA, TYÖN KAUTTA!

Lähestyvällä vapulla on pitkät perinteet kansainvälisenä työläisten juhlapäivänä. Työläisiin liitetty iskulause ”kahdeksan tuntia töitä, kahdeksan tuntia virkistystä, kahdeksan tuntia lepoa” on syntynyt vuosikymmeniä sitten toisenlaiseen aikaan. Ihmisen kivijalassa olevat levon ja vapaa-ajan perustarpeet eivät ole muuttuneet samassa suhteessa ympäröivän yhteiskunnan ja työn muutosten kautta. Kilpailutekijöitä vai mahdollistajia työ ja vapaa-aika ihmisten arjessa?

********

Työn vaatimukset ja työn tekemiselle asetetut odotukset ovat kokeneet vallankumouksen. Harvassa työssä nykyaikana onnistuu ja menestyy vain mekaanisia taitoja hallitsemalla niitä suorittaen.  Töiden automatisoituminen, tietojärjestelmien valtaannousu ja digiloikkaukset muuttavat yhä voimakkaammin töiden tekemisen tapaa, onneksi. Aivotutkija Katri Saarikivi on korostanut ihmisen kyltymätöntä uteliaisuutta etsiä uusia työkaluja ja menetelmiä työtehtävien tekemiseen, jotta voimme tehdä ne yhä paremmin ja toisaalta yhä helpommin. Erilaisten tietojen hyödyntäminen, kokonaisuuksien hallinta, tietojen yhdistäminen ja päättelykyky ovat välttämättömiä osaamisalueita tietotulvan ja uutisähkyn keskellä. Aivoille pitää antaa visaisia pähkinöitä ratkottavaksi, jotta ne pysyvät käyttökuntoisessa terässä. Toisaalta aivokapasiteetin tasapainon säilyttäminen rasituksen ja levon suhteen on oma lukunsa erityisesti tietotyöläisten näkökulmasta. Aivotkin saadaan ”maitohapoille” lihaksen tavoin, kun jatkuvaa tietotulvaa ja prosessointia ei ajeta hiljaisemmille kierroksille levossa ja vapaa-ajalla.

**********

Itsensä johtaminen työssään on tärkeä taito, mutta harva pärjää työssään täysin yksin. Itsensä johtamisen rinnalle kulkevat verkostoissa, tiimeissä ja työyhteisöissä toimimisen taidot. Työn tekemiseen liittyy yhä enemmän kuuntelemista, kyselemistä, tiedon jakamista, ideointia ja asioiden prosessointia, joskus jopa vatulointia. Yhdessä oppiminen työtä tehden on väistämätöntä nopeassa muutoksen tahdissa, missä me kaikki olemme osallisia. Nykypäivän työläiseltä odotetaan hyviä sosiaalisia taitoja, kykyä jakaa ja vastaanottaa tietoa sekä kykyä antaa ja vastaanottaa palautetta, jotta itsensä johtaminen ja työyhteisöjen kehittyminen tapahtuisivat mahdollisimman rikkaassa maaperässä. Siinä tarvitaan meitä kaikkia työtehtävistä, asemasta tai ammattinimikkeestä riippumatta. Perinteinen ajattelu, että vain kokeneempi työntekijä voi ohjata noviisia tai vain esimies voi opettaa alaistaan, joutavat romukoppaan. Tietojen ja tehtävien liikkuminen moneen suuntaan tiheässä työntekijäverkostossa mahdollistaa ihmiselle työssä kehittymisen ja organisaatioiden jalostumisen, mutta se ei tarkoita työnjohtovastuun tai – velvollisuuksien romuttumista.

**********

Johtaminen on nostettu viime aikoina tikunnokkaan, eikä suotta. Joukkojen johtaminen selkeillä tavoitteilla ja päämäärällä korostaa työn merkityksellisyyttä, sillä mielekäs tekeminen turvaa osaltaan työniloa. Meiltä kaikilta tarvitaan muuntojoustavuutta, sitkeyttä ja talvisotamaista sisukkuutta, sillä asenne ja valinnat ratkaisevat. Suomen pikku-leijonat MM-kultaan johdattanut mentaalivalmentaja Melina Niemi puhuu työn fiilismittarista. Työntekijä voi olla onnellinen työssään, jos töistä 80 % on mielekkäitä ja mukavia tehtäviä. Kokonaisuuteen silti mahtuu 20 % ”p**kaduuneja”, joiden hoitamisessa ei kuteinkaan pidä luovuttaa asennettaan.

*********

Tietotyöläisenä vaihdan nyt vapaalle höllentäen otetta töistä. Tuskin pääsen irti kokonaan mielestäni kumpuavista ideoista, enkä yritäkään. Työn ilolla kohti vappua, vappua hyvät ihmiset, vappua!     

// Kirjoitus on julkaistu Ylöjärven Uutisissa 27.4.2016

Kokemuksia seutuyhteistyöstä ja näkemyksiä tulevaisuuden yhteistyöhön Tampereen kaupunkiseudulla

Tiistai 3.11.2015 - Katja Luojus

Puheeni Tampereen kaupunkiseudun Seutufoorumissa Tampere-talossa 3.11.2015

Hyvät kollegat, arvoisat seutufoorumilaiset, Hyvät naiset ja herrat,

Reilu kymmenen vuotta sitten seutuyhteistyötä lähdettiin kehittämään voimakkaasti. Ennen Tampereen seudun kuntayhtymän perustamista päättäjien kuntafoorumissa yhteistyön laatua ja menetelmiä arvioitiin kouluarvosanoin tasolle seitsemän eli tyydyttäväksi. Seutuyhteistyötä kuvattiin epäluottamukselliseksi ja yhteistyöfoorumeita liian vähäisiksi. Tuon jälkeen käärittiin selkeästi hihat ja aloitettiin seutuyhteistyön perusrakentaminen.

Yhteistyö vaatii kehittyäkseen aikaa, yhteistä toimintaa ja myös rohkeutta uskaltautua yhteistyöhön. Yhteistyö edellyttää luottamuksen rakentamista, sen tietoista rakennuttamista ja ylläpitämistä yhteisesti sovittujen pelisääntöjen ja linjausten mukaisesti. Luottamuksen perustana ovat luonnollisesti yhteiset perusarvot, yhteinen strategia ja visio tulevasta. Luonnollisesti nämä eivät ole täysin ristiriidattomia ja eivätkä aina yhdensuuntaisia, kuten olemme viime aikoina havainneet, mutta näkemys yhteisestä seudullisesta hyvästä usein jalostuu ja kirkastuu yhteisen matkan varrella. Keskustelu, ajan ottaminen ja uudelleen keskustelu ja erilaisten vaihtoehtojen hapettaminen yhdessä usein auttavat.

Minun arvioni mukaan tällä kaupunkiseudulla on yhteistyö juuri näin rakentunutta. Nykyisen seutuyhteistyön yhtenä merkittävänä selittävänä tekijänä on Rauno Saaren johdolla toteutettu selvitystyö seutukaupungin luomisesta. Seudun koko luottamushenkilöjoukko, erityisesti valtuustojen ja hallitusten edustajat saivat, tai toisten kokemusten perusteella joutuivat, työskentelemään määrätietoisella ja tavoitteellisella otteella vapaaehtoisen selvitystyön onnistumiseksi. Vapaaehtoinen seutuselvitys onnistui hyvin ja lopputulos oli rikas. Työote oli osallistava, vaikkakin ajoittain kriittinen ja epäilevä, mikä on ymmärrettävä peruspolitikon ja peruspäättäjän lähtökohta valmisteltaviin asioihin.  Lähihistoriaamme tuntien ja muistaen seutukaupungin toimeenpano jäi odottamaan maamme hallituksen sote-ratkaisuja ja muita keskeisiä hallituksen uudistamislinjauksia. Kehyskuntien yhteiset ponnistelut vaikuttamalla erityisesti sote- rahoitusmallien ja sote- alueiden päätöksentekoon tuotti selkeitä tuloksia. Mikä on parempi mittari seutuyhteistyön onnistumiselle kuin konkreettiset, yhteiset teot?! Näillä perusteilla ja esimerkeillä uskallan korottaa yli kymmenen vuotta vanhaa kouluarvosanaa jopa hyvään. Selkeitä määrällisiä kriteereitä arvioinnille ei ole annettu, joten intuitioni ja kokemukseni perusteella arvioin seutuyhteistyön ainakin kahdeksikon arvoiseksi.

Arvosanaa voi korottaa myös sillä perusteella, että kokemukset sanelupolitiikan käytöstä ovat selkeästi vähentyneet ja seudulla toteutetaan aidosti osallistavaa yhteistyötä asioiden valmistelussa ja päätöksenteossa. Seutuyhteistyön monikerroksellisuus on kuitenkin haastavaa ja ajoittain turhauttavaa. Ylöjärvellä kaupunginhallitus on hyvin tietoinen seutuhallituksessa käsiteltävistä asioista, sillä meille on muodostunut tämän hallituskauden aikana tavaksi tiedottaa valmisteltavista ja päätettävistä seutuasioista avoimesti. Hallitukselle kerrotaan sekä kuntajohtajien kokouksessa että seutuhallituksessa käsitellyistä asioista. Edelleen on työllistävää ja haastavaa seurata sekä seutuhallituksen että maakuntahallituksen risteileviä, uskallan väittää jopa epäloogista ja ristiriitaista valmistelua ja päätöskiemuroita. Tästä lienee hyvänä esimerkkinä valmisteilla oleva maakuntakaava ja olemassa oleva seudullinen rakennesuunnitelma. Onko meillä oikeasti ja edelleen resursseja näin hyvin, että voimme lähes samoja asioita, lähes samasta näkökulmasta, lähes samaan aikaan valmistellaan eri foorumeilla.  

Kokemukseni perusteella seutuyhteistyönä tapahtuvat asiat ovat varmasti hyvin seudun hallitusjäsenten tiedossa ja hallussakin, mutta valtuustojen päättäjät ovat erilaisessa asemassa. Tiedon avointa jakamista on tuntuvasti lisätty aina valtuustolle asti, mutta monien päättäjien henkilökohtaiset resurssit ja intressitkin vaikuttavat asioiden perehtymisen asteeseen. Yhteistyössä ja yhteistyönfoorumeissa on aina kehittämisen varaa, mutta osallistamisellakin on selkeä saturaatiopiste minkä ylittäminen ei tuota lisäarvoa asioiden valmisteluun ja päätöksentekoon. Tarkoitan tällä sitä, että kaikki eivät voi aina osallistua päätöksenteon valmisteluun seutuasioissakaan eikä se johda kuitenkaan demokraattisen päätöksenteon polkemiseen.

Tulevat itsehallintoalueet tuovat uudelleen suuntautumisen vaihetta myös seutuyhteistyöhön. Se asettaa omat haasteensa elinvoimaiselle seutuyhteistyölle. Uhkakuvat päätösvallan murenemisesta saattavat olla aiheellisia, mutta uskallan väittää asioiden selkeytymisen kautta, että päätöksenteon asteiden kirkastuvan ja selkeytyvän. Odottavan aika tuntuu pitkältä, useat uudistukset seisovat ja odottavat, tässä hetkessä. Seudullisten suurien yhteistyöhankkeiden on kuljettava eteenpäin elinvoivoimaisuuden synnyttämiseksi ja ylläpitämiseksi, joten saumatonta yhteistyötä ja sen rakentamista ei todellakaan ole vara unohtaa uudelleen asemoituvassa peruskunta – seutukunta – itsehallintoalue päätöksenteon portaissa.

Yhteistyön kehittämistä voisi tarkastella seuraavien kysymysten kautta:

 

Miten kuntajohtajien seudullisiin kokouksiin saadaan syötteitä yhä enemmän myös luottamushenkilöiltä?

Voisiko seudun toimialalautakuntien puheenjohtajayhteistyötä käynnistää?

Voisiko toimialalautakuntien seudullisia seminaareja ja yhteisiä koulutuksia käynnistää tuomaan uusia yhteistyötapoja kaupunkiseudulle?

Voiko isäntäkuntien lautakuntatyötä kehittää teemakokonaisuuksien ympärille, jäsenkuntien edustajien

 

Rehellisenroheen puheenvuoron jälkeen voin todeta, että lyhyen kaupunginhallituksen ja seutuyhteistyökokemukseni perusteella, kaikki mitä sanoin oli ehkä liian kaunistelematonta ja siksi niin totta.

 

Kiitos!

Valssaten kohti vaaleja

Maanantai 2.2.2015 - Katja Luojus

Musiikki ja liike on kulkenut mukanani lapsuusajan harrastuksista lähtien. Erilaiset tanssi- ja balettikoulut tulivat tutuiksi ja joukkuevoimistelua harrastin aina lukioaikani loppuun asti. Suomalaiseen perusluonteeseeni on tarttunut, nuoruusvuosien jälkeen keski-ikään siirryttyä, rakkaus lavatansseihin ja nostalgiseen tanssimusiikkiin. Mikä voittaa perinteisen tangomusiikin, ei mikään!

Intohimo kehittää itseään tanssiliikunnan avulla on tuottanut tulosta. Kyky oppia uusia liikesarjoja, uskallus heittäytyä miehen vietäväksi ja rohkeus ilmaista itseään kehonliikkeillä musiikin mukaisesti tukee samoja taitoja, joita polittisten asioiden hoitamisessa ja vaikuttamisessa tarvitaan. Poliittisissa verkoistoissa tanssitaan ikään kuin letkajenkkaa, jossa liikutaan eteen- ja taaksepäin. Jalkojen sivuheitot kuvastaa yhteiskunnallisten asioiden laajuttaa ja tarkastelutarvetta laajemmasta näkökulmasta kuin etenemissuunta. Politiikassa on selkeä tavoite kulkea vain eteenpäin, mutta todellisuus on luottamushenkilötoiminnassa osoitautunut toiseksi. Puhumattakaan valtakunnan politiikan tasosta näinä päivinä. Joskus pakitetaankin. Tanssiletkassa liikkuminen ja samoin poliittisissa verkostoissa työskentely olisi sujuvampaa, kun kaikki kulkisi yhtä jalkaa, saman musiikin tahtiin. Uskallan väittää sen olevan tanssilavalla helpompaa kuin päättäjien tanssiletkassa, vain kokemusteni kautta.

Järjestimme vaalitiimini ja talkoojoukon kanssa vaalivalssit ja kampanjatangot pari päivää sitten. Osallistujat kiittelivät tilaisuutta vuolain sanoin: erilainen, innostava ja viihdyttävä tapa kampanjoida. Poliittinen pönötys jäi vähemmälle, mutta mahdollisuus kontaktoida ja verkostoitua päättäjän kanssa joko tanssien tai keskustellen lattian reunalla oli mahdollista osallistujille. Jalkatyötä sekin, kuten vaalityö yleisesti. Haljasnahkaiset pohjat kuluvat tanssiparketilla ja samaan tahtiin korot vaalikentillä. Koroista on vaikea luopua jalkatöissäkään samaan tapaan kuin tiikerin raidoistaan.

Politiikan konservatiivinen laita arvostelee kovin sanoin ulkoisen olemukseen perustuen nykypoliitikkojen ja ministereiden uskottavuutta ja osaamista. Vaalivalsseissa ei kukaan kyseenalaistanut osaamistani tanssikenkieni tai tyllimekkoni vuoksi. Pitäisikö muuttaa tyyliä valssista marssiksi, jottei askel vaikuta liian kepeätä ja huolettomalta näinä vaikeina aikoina? Pitääkö painaa eteenpäin tasapohjaisilla läskipohjilla viimeiset 76 päivää ennen vaaleja, jotta hukkuu tasaiseen ehdokasjoukkoon? Uskooko äänestäjät, että positiivisen hymyn takana on avoin, mutta määrätietoisen rohkea päättäjä?

Itsekriittiset kysymykset ovat aina paikallaan. Voin antaa yhden vaalilupauksen: en muuta tapojani vaalien vuoksi vaan valssaan kohti eduskuntaa.