Valssaten kohti vaalejaMaanantai 2.2.2015 - Katja Luojus Musiikki ja liike on kulkenut mukanani lapsuusajan harrastuksista lähtien. Erilaiset tanssi- ja balettikoulut tulivat tutuiksi ja joukkuevoimistelua harrastin aina lukioaikani loppuun asti. Suomalaiseen perusluonteeseeni on tarttunut, nuoruusvuosien jälkeen keski-ikään siirryttyä, rakkaus lavatansseihin ja nostalgiseen tanssimusiikkiin. Mikä voittaa perinteisen tangomusiikin, ei mikään! Intohimo kehittää itseään tanssiliikunnan avulla on tuottanut tulosta. Kyky oppia uusia liikesarjoja, uskallus heittäytyä miehen vietäväksi ja rohkeus ilmaista itseään kehonliikkeillä musiikin mukaisesti tukee samoja taitoja, joita polittisten asioiden hoitamisessa ja vaikuttamisessa tarvitaan. Poliittisissa verkoistoissa tanssitaan ikään kuin letkajenkkaa, jossa liikutaan eteen- ja taaksepäin. Jalkojen sivuheitot kuvastaa yhteiskunnallisten asioiden laajuttaa ja tarkastelutarvetta laajemmasta näkökulmasta kuin etenemissuunta. Politiikassa on selkeä tavoite kulkea vain eteenpäin, mutta todellisuus on luottamushenkilötoiminnassa osoitautunut toiseksi. Puhumattakaan valtakunnan politiikan tasosta näinä päivinä. Joskus pakitetaankin. Tanssiletkassa liikkuminen ja samoin poliittisissa verkostoissa työskentely olisi sujuvampaa, kun kaikki kulkisi yhtä jalkaa, saman musiikin tahtiin. Uskallan väittää sen olevan tanssilavalla helpompaa kuin päättäjien tanssiletkassa, vain kokemusteni kautta. Järjestimme vaalitiimini ja talkoojoukon kanssa vaalivalssit ja kampanjatangot pari päivää sitten. Osallistujat kiittelivät tilaisuutta vuolain sanoin: erilainen, innostava ja viihdyttävä tapa kampanjoida. Poliittinen pönötys jäi vähemmälle, mutta mahdollisuus kontaktoida ja verkostoitua päättäjän kanssa joko tanssien tai keskustellen lattian reunalla oli mahdollista osallistujille. Jalkatyötä sekin, kuten vaalityö yleisesti. Haljasnahkaiset pohjat kuluvat tanssiparketilla ja samaan tahtiin korot vaalikentillä. Koroista on vaikea luopua jalkatöissäkään samaan tapaan kuin tiikerin raidoistaan. Politiikan konservatiivinen laita arvostelee kovin sanoin ulkoisen olemukseen perustuen nykypoliitikkojen ja ministereiden uskottavuutta ja osaamista. Vaalivalsseissa ei kukaan kyseenalaistanut osaamistani tanssikenkieni tai tyllimekkoni vuoksi. Pitäisikö muuttaa tyyliä valssista marssiksi, jottei askel vaikuta liian kepeätä ja huolettomalta näinä vaikeina aikoina? Pitääkö painaa eteenpäin tasapohjaisilla läskipohjilla viimeiset 76 päivää ennen vaaleja, jotta hukkuu tasaiseen ehdokasjoukkoon? Uskooko äänestäjät, että positiivisen hymyn takana on avoin, mutta määrätietoisen rohkea päättäjä? Itsekriittiset kysymykset ovat aina paikallaan. Voin antaa yhden vaalilupauksen: en muuta tapojani vaalien vuoksi vaan valssaan kohti eduskuntaa. |
Avainsanat: eduskuntavaalit, vaalityö, tanssi, valssi, arvostelu |