Vappua ihmiset vappua, työn kautta!

Sunnuntai 1.5.2016 - Katja Luojus

VAPPUA IHMISEN VAPPUA, TYÖN KAUTTA!

Lähestyvällä vapulla on pitkät perinteet kansainvälisenä työläisten juhlapäivänä. Työläisiin liitetty iskulause ”kahdeksan tuntia töitä, kahdeksan tuntia virkistystä, kahdeksan tuntia lepoa” on syntynyt vuosikymmeniä sitten toisenlaiseen aikaan. Ihmisen kivijalassa olevat levon ja vapaa-ajan perustarpeet eivät ole muuttuneet samassa suhteessa ympäröivän yhteiskunnan ja työn muutosten kautta. Kilpailutekijöitä vai mahdollistajia työ ja vapaa-aika ihmisten arjessa?

********

Työn vaatimukset ja työn tekemiselle asetetut odotukset ovat kokeneet vallankumouksen. Harvassa työssä nykyaikana onnistuu ja menestyy vain mekaanisia taitoja hallitsemalla niitä suorittaen.  Töiden automatisoituminen, tietojärjestelmien valtaannousu ja digiloikkaukset muuttavat yhä voimakkaammin töiden tekemisen tapaa, onneksi. Aivotutkija Katri Saarikivi on korostanut ihmisen kyltymätöntä uteliaisuutta etsiä uusia työkaluja ja menetelmiä työtehtävien tekemiseen, jotta voimme tehdä ne yhä paremmin ja toisaalta yhä helpommin. Erilaisten tietojen hyödyntäminen, kokonaisuuksien hallinta, tietojen yhdistäminen ja päättelykyky ovat välttämättömiä osaamisalueita tietotulvan ja uutisähkyn keskellä. Aivoille pitää antaa visaisia pähkinöitä ratkottavaksi, jotta ne pysyvät käyttökuntoisessa terässä. Toisaalta aivokapasiteetin tasapainon säilyttäminen rasituksen ja levon suhteen on oma lukunsa erityisesti tietotyöläisten näkökulmasta. Aivotkin saadaan ”maitohapoille” lihaksen tavoin, kun jatkuvaa tietotulvaa ja prosessointia ei ajeta hiljaisemmille kierroksille levossa ja vapaa-ajalla.

**********

Itsensä johtaminen työssään on tärkeä taito, mutta harva pärjää työssään täysin yksin. Itsensä johtamisen rinnalle kulkevat verkostoissa, tiimeissä ja työyhteisöissä toimimisen taidot. Työn tekemiseen liittyy yhä enemmän kuuntelemista, kyselemistä, tiedon jakamista, ideointia ja asioiden prosessointia, joskus jopa vatulointia. Yhdessä oppiminen työtä tehden on väistämätöntä nopeassa muutoksen tahdissa, missä me kaikki olemme osallisia. Nykypäivän työläiseltä odotetaan hyviä sosiaalisia taitoja, kykyä jakaa ja vastaanottaa tietoa sekä kykyä antaa ja vastaanottaa palautetta, jotta itsensä johtaminen ja työyhteisöjen kehittyminen tapahtuisivat mahdollisimman rikkaassa maaperässä. Siinä tarvitaan meitä kaikkia työtehtävistä, asemasta tai ammattinimikkeestä riippumatta. Perinteinen ajattelu, että vain kokeneempi työntekijä voi ohjata noviisia tai vain esimies voi opettaa alaistaan, joutavat romukoppaan. Tietojen ja tehtävien liikkuminen moneen suuntaan tiheässä työntekijäverkostossa mahdollistaa ihmiselle työssä kehittymisen ja organisaatioiden jalostumisen, mutta se ei tarkoita työnjohtovastuun tai – velvollisuuksien romuttumista.

**********

Johtaminen on nostettu viime aikoina tikunnokkaan, eikä suotta. Joukkojen johtaminen selkeillä tavoitteilla ja päämäärällä korostaa työn merkityksellisyyttä, sillä mielekäs tekeminen turvaa osaltaan työniloa. Meiltä kaikilta tarvitaan muuntojoustavuutta, sitkeyttä ja talvisotamaista sisukkuutta, sillä asenne ja valinnat ratkaisevat. Suomen pikku-leijonat MM-kultaan johdattanut mentaalivalmentaja Melina Niemi puhuu työn fiilismittarista. Työntekijä voi olla onnellinen työssään, jos töistä 80 % on mielekkäitä ja mukavia tehtäviä. Kokonaisuuteen silti mahtuu 20 % ”p**kaduuneja”, joiden hoitamisessa ei kuteinkaan pidä luovuttaa asennettaan.

*********

Tietotyöläisenä vaihdan nyt vapaalle höllentäen otetta töistä. Tuskin pääsen irti kokonaan mielestäni kumpuavista ideoista, enkä yritäkään. Työn ilolla kohti vappua, vappua hyvät ihmiset, vappua!     

// Kirjoitus on julkaistu Ylöjärven Uutisissa 27.4.2016