Sote-hallinnon mallintamisesta vaikuttavuus ja priorisointi keskusteluun

Tiistai 24.2.2015 - Katja Luojus

Odotin perustuslakivaliokunnan lausuntoa sote-järjestämislakiin yhtä innostuneena kuin lapsi lähestyvää joulua. Lausunto oli todellinen lahja, sillä toimimattomilla tavaroillakin on palautus- ja vaihto-oikeus. Käsissämme olleella lakiesityksellä olisi saavutettu vain monimutkaisia hallinnollisia rakenteita ja marginaalisia säästöjä, ongelmista puhumattakaan. Toisin kuin luvattiin, että uudistuksella saavutetaan yhdenvertainen ja tasapuolinen palveluiden saatavuus. Ja, katin kontit! Tarvitaan rakenteellisia ja toiminnallisia uudistuksia sosiaali- ja terveydenhuollon menojen leikkaamiseksi ja tasapainottamiseksi.

Painopisteen systemaattinen siirtäminen ennaltaehkäisevään perusterveydenhuoltoon ja varhaiseen puuttumiseen on välttämätöntä, mutta riittääkö sekään? Liika medikalisoituminen, kalliiden tutkimusmenetelmien käyttö ja erikoishoitoihon keskittyvät ratkaisumallit ovat johtaneet kustannusrakenteiden vinoutumiseen. Peruskunnilla ei ole rahaa panostaa perusterveydenhuoltoon, jossa saavutetaan tulokset jo ennen kuin syntyy tarvetta erikoishoitoihin. Tarvitaan työkalut vinouman siirtoon toiseen suuntaan. Yksi työkalu on selkeä priorisointi - mitä hoidetaan ja miten hoidetaan.

Lääkäriliiton terveyspoliittinen asiantuntija Lauri Vuorenkoski ei näe epäterveellisen elintapojen vaikuttavan hoidon priorisointiin tai kustannuspolitiikkaan Aamulehdessä 22.2.2015 julkaistussa jutussa. Aina menee edelle potilaan paras, subjektiivinen oikeus, eikä kokonaisuutta tarkastella yhteiskunnallisesti esimerkiksi talouden näkökulmasta. Palveluiden laatua tulisi mitata myös vaikuttavuuden, tehokkuuden turvallisuuden ja oikea-aikaisuuden näkökulmista taloudellisuuden lisäksi.

STM:n palveluvalikoimaneuvosto perustettiin kesällä 2014 ja sillä on kolme vuotta aikaa mm. laatia suosituksia hoidon porrastuksiin. Suomi tarvitsee selkeitä priorisointilistauksia hoidon tarpeen arviointiin ja toteutukseen. Pitääkö yhteiskunnan maksaa alkoholisoituneen asiakkaan toistuvat kalliit haimatulehdushoidot? Pitääkö asettaa erilaisia varaosia eli proteeseja hyvin ikääntyneille? Pitääkö ikänsä tupakoineen saada viimeisimmät hoidot sairastuttuaan keuhkosyöpään? Riittääkö hyvä kivunhoito ja inhimillinen loppu - loppu tulee kuitenkin?!

 

Seurataan sote-valmistelua tiimalasin hiekan valuessa eduskuntatyölle. Näyttää lakiesitys typistyneen tahdonilmaisuksi. Parempi hyvä tahto kuin huono laki.