SOTE-KÄYTTÄJÄ SAA ITSE AJATELLA ? VALINNANVAPAUS ANTAA TILAA OMILLE VALINNOILLETorstai 16.3.2017 - Katja Luojus Aamulehden päätoimittaja Jouko Jokinen on todennut, että seuraavat kuntavaalit eivät ole enää sote-vaalit. Seuraavat kuntapäättäjät kuitenkin luovuttavat merkittävät osan kuntapalveluista maakunnan haltuun ja tämän hetkisten esitysten perusteella siinä on menossa sekä sote-kiinteistöt että sote-kalustot. Kuntalaisten mielestä on ihan sama, mikä taho palvelun tuottaa, kunhan sen saa oikeaan aikaan, laadukkaasti ja tehokkaasti. Toiveena tietysti, että vaivat jäävät palvelupisteeseen. Kuntalaisen kannalta mielenkiintoisinta on valinnanvapauden tuomat mahdollisuudet uudistuksen myötä, vaikka se on nähty suurena peikkoja erityisesti vasemmiston suunnalta. Mikä siinä pelottaa, että kuntalainen saa itse ajatella mitä palveluita haluaisi käyttää? Tai, että kaikilla olisi mahdollisuus valita varallisuudestaan riippumatta.
Nopeasti tarvittavien palveluiden piiriin Lakiluonnoksen mukaan palveluita käyttävä kuntalainen voi valita itse palvelunsa julkisista maakunnan sote-keskuksista, yksityisiltä tai kolmannen sektorin palveluntuottajista, jotka on valittu maakunnassa palveluiden tuottajiksi. Tällä pyritään turvaamaan yhä nopeampi palveluiden saatavuus peruspalveluiden, suunhoidon ja osittain myös erikoissairaanhoidon osalta. Jos julkisessa sote-keskuksessa on ruuhkaa lääkärille pääsyn suhteen, voi asiakas hakeutua jonkun muun maakunnallisen liikelaitoksen asiakkaaksi. Tähän ei vaikuta asiakkaan oman lompakon paksuus vaan palvelut ovat samanhintaisia asiakasmaksuiltaan. Tavoitteena on saada satunnaiset palvelunkäyttäjät nopeasti avun piiriin, joten jonojen lyhentyminen vähentää eriarvoisuutta. Maantieteellisistä eroista johtuen en usko, että samanlaisia palveluita olisi saatavilla jokaisessa kylässä, eikä tällä uudistuksella sellaiseen tasavertaisuuden taideta pyrkiäkään. Yksityisiä palveluntuottajia ja pienyrittäjiä tulee valita jatkossakin maakunnalliseen palvelutuottajapooliin. Asia ei muutu nykyisyydestä, sillä tällä hetkelläkin osa kaupungin tarjoamista terveyspalveluista ostetaan yksityisiltä palveluntuottajilta. Pienyrittäjien huomiointi kilpailutuksissa pitää olla mahdollista, sillä nykyisiä yksityisiä ammatinharjoittajia kuten puheterapeutteja, fysioterapeutteja, suuhygienisteja ja kotipalveluiden tuottajia tarvitaan uudistuksen jälkeenkin.
Valinnanvapaus ei takaa tasavertaisuutta – suurasiakkaiden kuuluukin saada enemmän Olemassa olevien terveyserojen taustalla on pääosin muita kuin sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuuteen liittyviä syitä. Uudistuksen tarkoituksena on tukea ja palvella yhä paremmin erityisesti sote-palveluiden ”suurasiakkaita”, joiden osalta palveluiden käyttöaste on keskimääräistä käyttäjää huomattavasti korkeammalla. Näiden asiakkaiden osalta on merkityksellistä palveluiden laaja-alaisuus, jossa sekä terveyspalveluiden että sosiaalipalveluiden tuottajat voivat työskennellä yhdessä potilasasiakkaan parhaaksi. Tällä hetkellä palvelut pitää hakea eri luukuilta, jolloin kokonaisuus ei ole kenenkään tiedossa. Palveluiden käyttäjä joutuu kokemaan ammattilaisten jatkuvaa vaihtumista ja aloittaa aina alusta omien asioidensa hoitamisen. Uudistuksessa ja lakiluonnoksessa puhutaan suurasiakkaiden henkilökohtaisesta budjetista, joka mahdollistaa palveluiden valinnan budjetin sallimissa rajoissa. Käyttäjissä on toki suuri joukko palvelunkäyttäjiä, jotka eivät osaa itse valita itsenäisesti palveluiden tuottajaa. Tätä varten on saatavilla palveluohjausta, joka antaa apuaan valintojen toteuttamisessa. Näillä tekijöillä pyritään suurasiakkaiden osalta kustannusten hallintaan. Oikeus käyttää valinnanvapautta ei voi olla kiinni potilaan sairaudesta tai vammasta, sillä diagnoosien perusteella ei voi yksinomaan määritellä hänen kyvykkyyttään päättää ja käyttää itsemääräämisoikeuttaan palveluiden valinnassa.
Uudistusta ei kannata pelätä vaan odotan mielenkiinnolla jo meneillään olevien valinnanvapauskokeilujen tuloksia, erityisesti kuntalaisten näkökulmasta. Jos palvelut koetaan kehittyneen ja saatavuus helpottuneen, jokainen kuntalainen voittaa ja jos tuottajien määrä kasvaa, elinvoimaisuus lisääntyy. Niinpä, ei ammuta alas lentoon lähtenyttä lintua vain mielikuvien perusteella vaan katsotaan rauhassa kokeilujen tulokset. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sote, valinnanvapaus, asiakas, itsemääräämisoikeus |
Sote-hallinnon mallintamisesta vaikuttavuus ja priorisointi keskusteluunTiistai 24.2.2015 - Katja Luojus Odotin perustuslakivaliokunnan lausuntoa sote-järjestämislakiin yhtä innostuneena kuin lapsi lähestyvää joulua. Lausunto oli todellinen lahja, sillä toimimattomilla tavaroillakin on palautus- ja vaihto-oikeus. Käsissämme olleella lakiesityksellä olisi saavutettu vain monimutkaisia hallinnollisia rakenteita ja marginaalisia säästöjä, ongelmista puhumattakaan. Toisin kuin luvattiin, että uudistuksella saavutetaan yhdenvertainen ja tasapuolinen palveluiden saatavuus. Ja, katin kontit! Tarvitaan rakenteellisia ja toiminnallisia uudistuksia sosiaali- ja terveydenhuollon menojen leikkaamiseksi ja tasapainottamiseksi. Painopisteen systemaattinen siirtäminen ennaltaehkäisevään perusterveydenhuoltoon ja varhaiseen puuttumiseen on välttämätöntä, mutta riittääkö sekään? Liika medikalisoituminen, kalliiden tutkimusmenetelmien käyttö ja erikoishoitoihon keskittyvät ratkaisumallit ovat johtaneet kustannusrakenteiden vinoutumiseen. Peruskunnilla ei ole rahaa panostaa perusterveydenhuoltoon, jossa saavutetaan tulokset jo ennen kuin syntyy tarvetta erikoishoitoihin. Tarvitaan työkalut vinouman siirtoon toiseen suuntaan. Yksi työkalu on selkeä priorisointi - mitä hoidetaan ja miten hoidetaan. Lääkäriliiton terveyspoliittinen asiantuntija Lauri Vuorenkoski ei näe epäterveellisen elintapojen vaikuttavan hoidon priorisointiin tai kustannuspolitiikkaan Aamulehdessä 22.2.2015 julkaistussa jutussa. Aina menee edelle potilaan paras, subjektiivinen oikeus, eikä kokonaisuutta tarkastella yhteiskunnallisesti esimerkiksi talouden näkökulmasta. Palveluiden laatua tulisi mitata myös vaikuttavuuden, tehokkuuden turvallisuuden ja oikea-aikaisuuden näkökulmista taloudellisuuden lisäksi. STM:n palveluvalikoimaneuvosto perustettiin kesällä 2014 ja sillä on kolme vuotta aikaa mm. laatia suosituksia hoidon porrastuksiin. Suomi tarvitsee selkeitä priorisointilistauksia hoidon tarpeen arviointiin ja toteutukseen. Pitääkö yhteiskunnan maksaa alkoholisoituneen asiakkaan toistuvat kalliit haimatulehdushoidot? Pitääkö asettaa erilaisia varaosia eli proteeseja hyvin ikääntyneille? Pitääkö ikänsä tupakoineen saada viimeisimmät hoidot sairastuttuaan keuhkosyöpään? Riittääkö hyvä kivunhoito ja inhimillinen loppu - loppu tulee kuitenkin?!
Seurataan sote-valmistelua tiimalasin hiekan valuessa eduskuntatyölle. Näyttää lakiesitys typistyneen tahdonilmaisuksi. Parempi hyvä tahto kuin huono laki. |
2 kommenttia . Avainsanat: Sote, hoidon priorisointi, kuka maksaa?, hoidon tarve |